”Tuplamerle” terveysriski?

Tuplamerleksi kutsutaan rotumme parissa yleisesti koiraa, joka on homotsygootti merle eli sillä on kaksi kopiota merle-geenistä.

Merle on semidominantti geeni, joka homotsygoottisena johtaa pigmentin tuhoutumiseen, mikä aiheuttaa koirille ongelmia kuulon ja silmien kanssa. Se ei ole letaali geeni, vaikka niin on pitkään uskottu.

Kuulovaurioiden oletetaan johtuvan osittain siitä, että merle-geeni poistaa pigmenttiä sisäkorvan aistinsoluista. Samat melanosyytit jotka mahdollistavat värin koiran karvaan ovat välttämättömiä koiran sisäkorvan kehittymiselle ja mikäli niitä ei ole korvassa, ei korva voi toimia normaalisti.

Homotsygootit merlet tunnetaan tyypillisesti valkovoittoisina. On mainittava, että homotsygootin merlen valkovoittoisuus on eri asia kuin amerikkalaisten collieiden nk. colour-headed white -väritys, joka pohjautuu S-lokuksen piebaldiin.

Tämä sivusto on esitellyt useamman erilaisen merle-alleelin. Kaikki niistä eivät poista koiralta pigmenttiä edes toisiinsa yhdistettyinä, joten eri merle-alleelien omaavien koirien yhdistäminen toisiinsa voi olla myös aivan turvallista.

Kuten on jo todettu, mitä pidempi alleeli on, sitä enemmän se pystyy poistamaan koirasta pigmenttiä eli tekemään koiraa valkoisemmaksi. Näin ollen erityisesti klassinen M sekä harlekiinimerle Mh ovat homotsygoottina tunnetuimpia terveysriskien aiheuttajia.

Suurimmat riskit terveyshaittoihin löytyvät seuraavilta ”tuplamerleiltä”:

Mh/Mh, M/Mh, Ma+/Mh, Ma/Mh, M/M ja Ma+/M

Myös Ma/M saattaa altistaa kehityshäiriöille, mutta ei niin yleisesti kuin yllä mainitut kombinaatiot. Tämä on huomioitava jalostuksessa siltä osin, että Ma-koira saattaa muistuttaa hyvinkin paljon ilmiasultaan kryptistä merleä, mutta se periyttää klassisen Merlen kanssa täysin eri tavalla.

Ma+/Ma+ koiria on saatu toistaiseksi testattu vain muutamia, ja vaikka kombinaation on mahdollista tuottaa valkoista, sen ei ole toistaiseksi huomattu aiheuttavan koirissa kehityshäiriöitä.

Terveyden osalta täysin turvallisia merle-kombinaatioita ovat Mc/M, Mc+/M, Ma/Ma+, Mc+/Ma+, Mc/Ma+, Ma/Ma, Mc+/Ma, Mc/Ma, Mc+/Mc+, Mc/Mc+ ja Mc/Mc.

”Tuplamerlejä” collieita

Liki täysin valkoinen homotsygootti merle (Speedycrown’s Zimzalabim, omistaja & kuva © Chatarina Näslund). Koiraa ei ole testattu M-lokuksesta.
Sen molemmat vanhemmat ovat ’normaaleja blue merlejä’.
Mc/M (Ella vom Hallerhof, omistaja & kuvan © Ann-Kathrin Riedel)
Tilia-testattu Mc 211 bp /
M 267 bp. Tunnistaisitko tämän koiran ”tuplamerleksi”?
Sama koira vanhempiensa kanssa alla olevassa kuvassa.
soopelimerle isä vasemalla: Dancing Dust vom Flörsbachtal, m/M (Laboklin)
>> homotsygootti merle tytär keskellä: Ella vom Hallerhof, Mc/M (211/267) <<
kryptinen merle emä oikealla: Amy von der Vogelranch, m/Mc (Laboklin)
koirien kasvattaja/omistaja Sandra Wilke, kuva © Ann-Kathrin Riedel