— Tämä sivuston osuus on vielä keskeneräinen. —
Soopelimerle koira voi olla hyvin vaikea tunnistaa merleksi.
Toisinaan soopelimerlellä pennulla on havaittavissa laikkuja joko koko vartalossa tai vain yksittäisellä alueella kuten korvassa tai kuononselässä, jotka haalistuvat iän myötä lähes tai kokonaan näkymättömiksi. Toisinaan laikkuja ei nähdä lainkaan.
Tämän takia tiedettäessä toisen vanhemman olevan merle, soopelipennut tulisi kaikki testata geneettisesti merlen varalta. Normaalilla soopelimerlellä on vain yksi kopio merle-geenistä joten se ei ole koiralle vielä haitallista. Mikäli kuitenkin kaksi soopelimerleä, joiden ilmiasusta ei huomaa koirien olevan merlejä, yhdistää vahingossa toisiinsa saattaa saada aikaiseksi homotsygootin merlen – joka saattaa altistua terveysriskeille riippuen mistä merle-alleeleista sen kombinaatio koostuu.
Soopelimerlejä collieita
+265.jpg/_full.jpg)
.jpg/_full.jpg)
(Heatherland’s Eloise, omistaja & kuva © Stephanie Noelle) – ei testattu M-lokusta
+no+test.jpg/_full.jpg)
(Elly vom Hallerhof, omistaja Tatjana Marterer, kuva © Ann-Kathrin Riedel)
+no+test.jpg/_full.jpg)
(Ezio vom Hallerhof, om. Kerstin Muller Engel, kuva © Ann-Kathrin Riedel)
.jpg/_full.jpg)
.jpg/_full.jpg)
Pentu 4 on genotyypiltään m/Ma. Loput pennut ovat m/m. Kuva © Merry Smircich Cearley