Soopelimerle vaikea tunnistaa

— Tämä sivuston osuus on vielä keskeneräinen. —

Soopelimerle koira voi olla hyvin vaikea tunnistaa merleksi.

Toisinaan soopelimerlellä pennulla on havaittavissa laikkuja joko koko vartalossa tai vain yksittäisellä alueella kuten korvassa tai kuononselässä, jotka haalistuvat iän myötä lähes tai kokonaan näkymättömiksi. Toisinaan laikkuja ei nähdä lainkaan.

Tämän takia tiedettäessä toisen vanhemman olevan merle, soopelipennut tulisi kaikki testata geneettisesti merlen varalta. Normaalilla soopelimerlellä on vain yksi kopio merle-geenistä joten se ei ole koiralle vielä haitallista. Mikäli kuitenkin kaksi soopelimerleä, joiden ilmiasusta ei huomaa koirien olevan merlejä, yhdistää vahingossa toisiinsa saattaa saada aikaiseksi homotsygootin merlen – joka saattaa altistua terveysriskeille riippuen mistä merle-alleeleista sen kombinaatio koostuu.

Soopelimerlejä collieita

m/M (Glen vom Hallerhof, kasvattaja Sandra Wilke, kuva © Ann-Kathrin Riedel) – Tilia-testattu M 265 bp
Harvinaisen selvät laikut omaava aikuinen soopelimerle sileäkarvainen collie.
(Heatherland’s Eloise, omistaja & kuva © Stephanie Noelle) – ei testattu M-lokusta
Varma soopelimerle, mutta genotyyppi tuntematon (M/Mc tai m/M).
(Elly vom Hallerhof, omistaja Tatjana Marterer, kuva © Ann-Kathrin Riedel)
Varma soopelimerle, mutta genotyyppi tuntematon (M/Mc tai m/M).
(Ezio vom Hallerhof, om. Kerstin Muller Engel, kuva © Ann-Kathrin Riedel)
Kuvassa vasemmalla Effy vom Hallerhof, jota ei ole testattu merlestä mutta jolla ei ole koskaan ollut näkyvää merleä, keskellä normaali soopeli m/m Eda vom Hallerhof ja oikeassa laidassa soopelimerle Elly vom Hallerhof. (kuva © Ann-Kathrin Riedel) – erot eivät ole kovin suuret!
Soopelimerle voi olla vaikea tunnistaa, vaikka sillä olisi klassinen M-alleeli. Näistä pehkopennuista numerot 3, 12 ja 11 soopelit ovat m/Ma+. Pentu numero 5 näyttää haalistuneelta tricolourilta, mutta sen genotyyppi on myös m/Ma+.
Pentu 4 on genotyypiltään m/Ma. Loput pennut ovat m/m. Kuva © Merry Smircich Cearley